Hei, lähdetään jatkoille!

By | 22.6.2017
facebooktwittergoogle_plus

”Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon oli osoitus äärimmäisestä ylimielisyydestä. Natsit ja sotilasjohto syyllistyivät tavattomaan typeryyteen, ymmärtämättömyyteen ja totaaliseen vastuuttomuuteen. Natsit uskoivat lyövänsä neuvostojoukot neljässä viikossa. Se ei ollut vain virhearviointi, se oli sulaa hulluutta.”

Näin totetaa historioitsija David Cesarani Ylestä tulleessa dokumentissa Euroopan juutalaisten tarina. Jaksossa käsiteltiin Natsi-Saksan hyökkäyksen alkamista Neuvostoliittoon.

Toteamus on historiantutkijan ja siis pitkään tapahtumien jälkeen tehty. Voidaan kuitenkin miettiä, millaisia arvioita aikalaiset tilanteesta esittäisivät tai esittivät. Eikö samanlaiseen päätelmään olisi ollut melko helppo päätyä jo niillä tiedoilla, mitä Euroopan tapahtumista oli jo esillä.  Keväällä -41 maailma tiesi jo, millaisia Hitler ja natsit olivat. Saksa oli miehittänyt puoli Eurooppaa. Miehitys oli jo tuonut miehitetyille maille, ehkä Itävaltaa lukuunottamatta, tavatonta kärsimystä ja kuolemaa. Tästä olivat kärsineet niin Tsekkoslovakia, Ranska, Belgia, Hollanti, Tanska, Norja, Kreikka. Erityisesti kärsimystä ja kuolemaa oli tuotettu Puolalle, missä natsien toimet jo ennakoivat kansanmurhaa. Kuolemaa ja kärsimystä oli tuotettu myös Iso-Britannialle, mutta saarivaltio oli osoittautunut natseille liian vaikeaksi palaksi. Hitlerin ja natsien puheet ja toimet juutalaisten suhteen olivat kaikille tuttuja, vaikka kaikesta pahuudesta ei vielä yleisesti tiedettykään.

Mitä Suomessa ajateltiin

Nyt täytyy esittää kysymys myös niin, että miten Suomen johto ja suomalaiset oikein näkivät tilanteen. Ilmeisesti päädyttiin erilaisen lopputulemaan. Hyökkäys Neuvostoliittoon ei ollutkaan osoitus totaalisesta ylimielisyydestä, ymmärtämättömyydestä, vastuutttomuudesta ja hulluudesta. Se on täytynyt näyttää järkevältä, viisaalta ja vastuulliselta teolta. Niin järkevältä, että Suomi päätti uhrata muutaman kymmenen tuhatta nuorta miestään ja lähteä mukaan sotaretkelle.

Sankarihaudalla, ErfurthKuva SA-kuva-arkisto, alkuperäinen teksti: Sankarihaudalla, Erfurth, Helsinki 1941.06.21. (Tapahtumasta näyttäisi olevan kuvia päivättynä sekä 21.6.1941 että 24.6.1941. Päiväys on sikäli merkityksellinen, että 21.6 sodan alkuun olisi vajaa vuorokausi, 24.6 on pari päivää sodan alkamisen jälkeen. Erfurth oli saksalainen kenraali ja hänet oli komennettu Suomeen yhteysupseeriksi Suomen armeijan esikuntaan Mikkelin Päämajaan. Artikkelin kirjoittajan huomautus).

Suomalaisten on pitänyt laskeskella, että hyökkäys veisi ehkä n. 30 000 miehen hengen. Vammautuneita tulisi lisäksi paljon enemmän, siviiliuhreja tulisi tuhansia. On täytynyt arvioida, että jos kolmen kuukauden talvisota vei yli 20 000 puolustajan hengen, on hyökkäyssodan hinnan oltava suurempi. On myös pitänyt arvioida, mitä sota maksaa taloudellisesti. Mitä maksaa koko yhteiskunnan mobilisoiminen sotimaan. Mitä maksaa, että puoli miljoonaa miestä ei ole tekemässä rauhantöitä vaan tuhoamassa kaikkea mahdollista. Mitä maksaa kaikki se materiaali, tykit, tankit, lentokoneet, junat, laivat jne., mitä tarvitaan sotimiseen. Mitä maksaa kaikki se, mitä vihollinen tulee tuhoamaan pommituksillaan.

Suomi oli köyhä ja pieni maa. Suomalaisia oli n. 3,5 miljonaa. Käytännössä Suomi eli kädestä suuhun, se mikä kesällä korjattiin, se talvella syötiin, eikä aina riittänytkään.

Suomalaisten on pitänyt myös laskeskella, mitä tapahtuisi, jos sotaa ei voitettaisikaan. On vaatinut tuskin suurta mielivitusta silloinkaan arvioida, että Suomen ei todennäköisesti kävisi hyvin. Häviäjille ei käy hyvin, ja Suomi oli nyt asettumassa niitä maita vastaan, jotka pelastivat sen talvisodassa. On pitänyt ymmärtää, että Suomi oli yksinkertaisesti ottamassa tavatonta riskiä, ja että jos riski toteutuisi, koko Suomen olemassaolo olisi vaakalaudalla. Niinkuin sitten olikin, Suomi jäi miehittämättä vain jostakin kumman Stalinin oikusta.

Kenraali Falkenhorst ja Siilasvuo tarkastaa joukotKuva SA-kuva-arkisto, alkuperäinen teksti: Kenraali Falkenhorst ja Siilasvuo tarkastaa joukot. Pohjoisrintama 1941.06.24.

Mikä houkutteli suomalaisia niin paljon, että yhtälö muuttui sellaiseksi, että sotaan kannatti lähteä mukaan. Lupasivatko saksalaiset Suomelle Itä-Karjalan, Kuolan niemimaan ja Leningradin. Operaario Barbarossan tavoitteeksi oli asetettu ns. Argangel – Astrakan -linja. Aika luontevasti siinä suunnitelmassa lohkeaa suomalaisillekin omat tehtävänsä ja palkintonsa.

Jatkosotaa on perusteltu sillä, että Neuvostoliitto olisi hyökännyt Suomeen joka tapauksessa. Neuvostoliitto ja Stalin painostivat Suomea erilaisin tavoin, se on tosiasia. Mutta varsinaisista sotilaallisista toimista ei taida olla näyttöä. Eikä sitä ilmeisesti löytynyt senkään jälkeen, kun Suomi oli hyökännyt Neuvostoliittoon. Jos puna-armeija olisi ollut keskittänyt hyökkäykseen tarvittavia voimia Suomen vastaiselle rajalle, suomalaisten hyökkäys ei yksinkertaisesti olisi voinut menestyä. Nyt vastassa oli lopulta vain suhteellisen vähäisiä joukkoja. Niitä oli kuitenkin niin paljon, että ne aiheuttivat suomalaisille reilusti yli 20 000 hengen menetyksen.

Saksalaisia lentäjiäKuva SA-kuva-arkisto, alkuperäinen teksti: Saksalaisia lentäjiä Helsinki, Malmi 1941.06.25

Ehkä keskeisintä perustelua sodalle on etsitty siitä, että Suomen oli valittava puolensa. Oli joko oltava Saksan tai Neuvostoliiton puolella. Tässä suhteessa Suomi, tai oikeammin Mannerheim ja Ryti, tekivät valinnan jo loppukesällä 1940 tekemällä Saksan kanssa kauttakulkusopimuksen sekä sopimuksen asekaupoista. Saksan puolesta valinta tuli olemaan valinta myös länsi-liittoutuneita vastaan, Saksa oli jo sodassa Englantia ja Ranskaa vastaan (Ranska oli jo miehitetty kesällä 1940).

Oliko vaihtoehtoja

Nyt tietysti kysytään, mikä olisi ollut parempi strategia tuossa tilanteessa. Voi perustella, että yhtenä toimivana ajatteluna olisi voinut olla pitää Suomen armeija mahdollisimman kauan toimettomana mutta valmiina. Valmiina torjumaan kaikki Suomen alueelle väkivalloin tunkeutuvat joukot. On paljon helpompaa ja kaikin puolin halvempaa puolustaa kuin hyökätä. Tämä strategia olisi jopa voinut pitää Suomen sodan ulkopuolella. Ja pahimmasssakin tapauksessa taistelua olisi käyty kohtuullisen hyvin valmistautuneella ja kulumattomalla armeijalla.

Kaatunut asetetaan arkkuun.Kuva SA-kuva-arkisto, alkuperäinen teksti: Kaatunut asetetaan arkkuun. Uuksujärvi, Parikkavaara 1944.07.16

On myös kysyttävä, mikä oli keskeisten suomalaisten päättäjien rooli jatkosotaan lähdettäessä. Tekivätkö he päätöksiä Suomen etu mielessä. Miten jatkosotaa oikein voi perustella Suomen edulla, kun otetaan huomioon ennalta arvioitavat kustannukset ja riskit. Vai oliko päätösten taustalla myös omaa etua. Oliko odotettavissa kunniaa ja mainetta tai taloudellisia etuja siitä, että Suomen rajat siirettäisiin kauas itään. Jos nimittäin kaikki onnistuisi. Jos kaikki ei onnistuisikaan, suoranainen henkilökohtainen riski päättäjillä tulisi lopulta olemaan pieni. Rintamalla ei tarvitsisi juurikaan näyttäytyä sellaisissa tilanteissa, jotka uhkaisivat henkeä. Ja jos Suomi miehitettäisiin, maasta voisi aina paeta. Ja näinhän sitten tosiasiallisesti olikin.

Päätöstä osallistumisesta jatkosotaan Natsi-Saksan rinnalle ei viety eduskunnan päätettäväksi. Tosiasialliset päätökset tehtiin hyvin pienessä piirissä. Epäilemättä eduskunta olisi hetken nikotellut ymmärtäessään kustannukset ja riskit.

Kaikki voidaan verhota aina kauniisiin puheisiin ja propagandaan, mutta on hyvä yrittää tarkastella viileästi, millaisessa päätöksentekotilanteessa on oltu. Ja millaiset vaikuttimet taustalla ovat tosiasiallisesti vaikuttaneet. Ja on varmaan jo aika todeta Cesaranin tavoin, että hyökkäys Neuvostolittoon oli täydellisesti kaikkea järkeä vailla. Jos se oli sitä Saksan kannalta, niin sen on täytynyt olla sitä myös Suomen kannalta. Ja että niin sen on myös täytynyt näyttää aikalaisista, jos asiaa on osannut tarkastella kaikkien tosiasioiden valossa. Täytyy ikäänkuin putsata ympäriltä kaikki sotaromanttinen hömppä, ja katsoa mistä tosiasiallisesti oli kysymys. Siitä huolimatta ”suomalaiset olivat liittyneet Saksan hyökkäykseen innokkaasti” /Hastings/.

Vääriä ajatuksia

Tätä tilannetta on varmaan hankala nähdä tai myöntää kaiken sen jälkeen, mitä oma historiankirjoituksemme on sodasta kirjoittanut. Kun lukee suomalaista sotaa käsittelevää kirjallisuutta, on vaikea välttyä tunteelta, että siinä on aika vahva oikeaksi todistamisen maku. Koska Suomea on aina siunattu viisailla johtajilla, päättäjämme olivat viisaita, ja niin sota oli välttämätäön ja viisas toimi, eikä muu ollut mahdollista. MOT. Ehkä on aika tarkastella asioita vähän kauempaa ja ilman vahvoja suomalaisia, sen enempää kuin muunmaanlaisiakaan laseja. On varmaan lopulta viisainta yrittää nähdä tapahtumat, niin syyt ja seuraukset kuin vaikuttimetkin, sellaisina raadollisina ilmiöinä kuin ne olivatkin.

Evakkoja asemallaKuva SA-kuva-arkisto, alkuperäinen teksti: Evakkoja asemalla Vilppula 1941.06.23.

Joku varmaan ajattelee, että nyt tässä halvennetaan sotaveteraaneja. Asia on päinvastoin. Innokkuus sotaan oli enemmän juhlapuheita ja propagandaa. Yleisesti ottaen tavalliset ihmiset eivät ole koskaan lähteneet sotimaan kovin mielellään, yksinkertaisesti siksi koska siinä suurella todennäköisyydellä voi mennä henki. Ja kaikki vähänkin ajattelevat ihmiset ymmärtävät, että sota on suurta kärsimystä, ei torvisoittoa.

Tavalliset ihmiset joutuivat tilanteeseen tahtomattaan ja tekivät sen minkä voivat. Ja kun kansakunnan olemassaolo oli saatettu vaakalaudalle ylimielisillä, typerillä, ymmärtämättömillä ja totaalisesti vastuuttomilla päätöksillä, tavallisten ihmisten piti yrittää maa sitten omilla toimillaan pelastaa.

Saksa liittolaisineen (Italia, Romania, Bulgaria, Suomi) aloitti operaatio Barbarossan eli hyökkäyksen Neuvostoliittoon tasan 76 vuotta sitten. Hyökkäys alkoi 22. kesäkuuta 1941. Myös Suomi oli mukana aivan ensimmäisistä tunneista asti, kuten jo Mauno Jokipii osoitti.

 

 
Lähteitä: YLE, Euroopan juutalaisten tarina, 8-osainen sarja. Alkuperäisnimi Annihilation.
David Cesarani, jakso 3: Natsien sotakone (23:45).

Max Hastings, Maailma tulessa (2011).

Kuvat, SA-kuva-arkisto. http://sa-kuva.fi/
Pääkuvan alkuperäinen teksti: Sotamarsalkka ja saksalainen kenraali Engelbreckt ottavat vastaan saksal. Div:n ohimarssin Kaurilassa 18.7.1941 Kaurila 1941.07.18. (Kaurilalla ilmeisesti viitataan kylään Tohmajärvellä, kylä on nykyisen rajan lähellä. Artikkelin kirjoittajan huomautus).