Se saattoi olla Nieminen, Koskinen, Lehtonen, saattoi se olla Järvinen tai Lahtinenkin tai hyvin joku muukin. Aarne, Arvo, Eino, Erkki, Lauri, Kalle, toiselta nimeltään Johannes. Elo ei nimestään huolimatta säilynyt hengissä aina sekään. Toivosta oli varmaan toivottu jotain muuta kuin puulaatikossa palaavaa poikaa. Voittoja oli vain kaksi. Mutta saattoi se olla joku muukin. Tavallinen suomalainen se oli, ainakin nimestään päätellen. Mutta se ei ollutkaan Korhonen, vähän yllättäen yhtäkään Korhosta ei löydy Tampereen tilastosta. Korhoset eivät aivan ilmeisesti asuneet silloin Tampereella, vaikka he koko Suomen tilastossa ovat ensimmäisenä.
Se oli nuori mies, juuri kaksikymmentä vuotta täyttänyt tai ei ehkä sitäkään. Tai voi se olla vähän vanhempikin, kuitenkin nuorehko mies, enemmän kaksikymppinen kuin kolmikymppinen. Mutta saattoi se olla vähän vanhempikin. Se oli syntynyt ennen kuin Suomi oli syntynyt. Tai jos se oli se nuori mies, se oli elänyt ensimmäiset vuotensa itsenäisessä Suomessa.
Se puhui suomea, jotain tamperetta. Saattoi se puhua ruotsiakin, vaikka ruotsia ei juuri tampereella kuullut. Tilastossa on neljä äidinkielenään ruotsia puhuvaa.
Se oli naimisissa tai naimaton, vähän fifty sixty. Kaikista ei ole tietoa. Yksi henkilö oli jo leski.
Lapsia sillä ei varmaan ollut. Tai saattoi ollakin, yksi tai kaksi, tai ehkä pari enemmänkin. Kaikista ei ole tietoa. Orpoja lapsia jäi kuitenkin yhteensä 159, joten saattoi niitä lapsia ollakin.
Se oli mies. Aivan varmasti se oli mies. Tilastossa ei ole yhtään naispuolista kuollutta tällä alueella.
Se oli yksi niistä 426:sta.
