Isäntämaan kauttakulkusopimus

By | 25.12.2018
facebooktwitter

Suomi antoi pirulle pikkusormen syyskuussa vuonna 1940, kun se solmi Saksan kanssa ns. kauttakulkusopimuksen. Sopimuksen mukaan Saksa sai kuljettaa joukkoja Suomen kautta Pohjois-Norjaan. Sopimukseen liittyi myös asekauppaa, Suomi sai Saksasta aseita.

Suomen puolelta sopimuksen teki hyvin pieni piiri, käytännössä Mannerheim ja Ryti. Sopimuksesta ei tiedetty edes hallituksessa eduskunnasta puhumattakaan. Kun ensimmäiset saksalaiset ilmestyivät Vaasan satamaan syyskuun lopulla, se oli yllätys sisäministerillekin.

Kauttakulkusopimus oli ensimmäisiä konkreettisia askelia tiellä kohti jatkosotaa. Kun saksalaisia joukkoja oli päästetty maahan, tieltä oli vaikea enää kääntyä takaisin. Tosin näyttää siltä, ettei siltä niin kovasti haluttukaan kääntyä. Sota häämötti jossain, ja sen mahdollisuus on täytynyt olla ymmärrettynä myös maan johdossa. Lopulta Suomi pääsi ja joutui sotaan, josta sen sitten pelasti vain hyvä tuuri, tavallisten rivimiesten uhrautuminen ja Stalinin oikku jättää Suomi miehittämättä. Tyyppejä, jotka Suomen olemassaolon saattoivat vaakalaudalle, pidetään käsittämättömästi suurina suomalaisina.

Isäntämaasopimus

Suomi on tehnyt Naton kanssa ns. isäntämaasopimuksen syyskuussa vuonna 2014. Asiakirja määrittelee käytäntöjä siitä, miten Naton joukot tulisivat toimimaan ollessaan Suomessa. Virallisesti isäntämaasopimuksesta puhutaan teknisenä muistiona, joka ei aiheuta mitään toimenpiteitä, ellei siitä erikseen sovita.

Suomen puolelta isäntämaasopimuksen on allekirjoittanut Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Eduskunta ei ole sopimusta käsitellyt.

Naton kanssa tehty yhteistyö on johtanut kummallisiin tilanteisiin. Naton sotavoima on harjoitellut Suomessa ja suomalaiset ovat olleet mukana Naton harjoituksissa. Nämä tapahtumat ovat joskus tuntuneet tulleen Suomen polittiselle johdolle presidenttiä myöten yllätyksenä. On käynyt kuin Vaasan satamassa aikoinaan.

Nato olisi mielellään vienyt suomalaisia vielä enemmänkin harjoituksiin esim. Baltiaan, mutta ihan kaikki ei ole mennyt siviilijohdolta läpi, jarrua on painettu viime hetkessä, vaikka sotilaat olisivat jo sopineet muuta. Naton logiikasta ja näkökulmasta katsoen Suomi kannattaa sitouttaa vaikkapa Baltiassa Naton toimintaan. Ei haittaa, vaikka harjoituksissa tulisi nokkapokkaa tai pahempaakin venäläisten kanssa, sen parempi vain, olisihan Nato silloin osoittanut tarpeellisuuttansa. Sotilaiden logiikka on tällaista, ei pidä olla hyväuskoinen hölmö.

Suomi ja Ruotsi solmivat kuluvan vuoden toukokuussa USA:n kanssa aiejulistuksen puolustusyhteistyöstä. Suomesta paikalla patsasteli puolustusministeri Jussi Niinistö. Virallisesti tämänkin asiakirjan sanotaan tarkoittavan ei mitään.

Mitä venäläiset ajattelevat

Venäläiset eivät ole Naton toiminnasta pitäneet. Se on aivan ymmärrettävää, Venäjä pitää Naton laajentumista uhkana. Jos venäläiset lentokoneet lentelisivät Meksikon tai Kanadan ilmatilassa ja lähellä USA:n rajaa, se tuskin jäisi USA:n puolelta vaille toimenpiteitä. Niin molemmat suurvallat vain tuntuvat ajattelevan, oli siinä järkeä tai ei, ja sillä sipuli.

Viimeksi Venäjän puolelta ärähti puolustusmininisteri Sergei Shoigu. Suomen puolelta tätä on kommentoitu uskomattoman ylimielisesti, Venäjän on sanottu ymmärtävän tahallaan väärin ja se on vain Venäjän informaatiovaikuttamista. Niin tai näin, ehkä olisi hyvä kuunnella mitä venäläiset ajattelevat, eiköhän se olisi viisautta.

Pahaenteisen tuttua

Syyskuiset sopimukset vuosina 1940 ja 2014 näyttävät pahaenteisen samankaltaisilta, aika lailla samoista asioista sovitaan. Taustalla lie yhtä lailla myös asekauppaa, Suomen sanotaan tarvitsevan uusia hävittäjiä, USA:n aseteollisuus tarvitsee asiakkaita. Sotilaat ja enemmän tai vähemmän sotamieliset ovat sopimukset tehneet niin silloin kuin nytkin, eduskuntaa ei ole asialla vaivattu. Molemmat ovat johtaneet nopeasti käytännön tilanteisiin, Suomen alueelle on tullut ulkomaista sotavoimaa. Suhtautuminen venäläisten mielipiteisiin vaikuttaa sekin pahaenteisen tutulta. Talvisotaa edeltävissä neuvotteluissa Suomen asenne oli, että Neuvostoliitto vain bluffaa, ja niin se tuntuu nytkin olevan. Pisteenä in:n päälle virallinen Suomi on selittänyt, niin silloin kun nytkin, ettei tässä mitään sopimuksia ole.

Tässä ei puolustella Venäjän toimintaa Ukrainassa tai muualla. Se on ollut rumaa sotaa ja vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia. Suomen on kuitenkin hyvä ymmärtää asemansa ja historiallinen perspektiivi. Aika jättää Putinistakin. Toisaalta Nato ei ole puhdas pulmunen sekään, ja USA:n johto voi olla käsittämättömän epävakaa ja impulsiivinen kuten olemme viime aikoina nähneet. Näyttää myös siltä, että kun Nato puuhasteli Ukrainan liittymiseksi Natoon, Venäjä vastasikin miehittämällä Krimin. Väärin, kyllä, mutta niin maailma tuntuu vain toimivan.

Voi Suomen herroja

Suomen sitominen Natoon tekee Suomesta sotilaallisen kohteen. Suomesta tuleekin Naton etuvartioasema. Mahdollisessa rähinässä Suomen asema on ensimmäisenä mielenkiinnon kohteena. Suomen itäosat ovat Pietarin itäpuolella, Pietari on Suomesta yhtä lähellä kuin ennenkin. Nato varmasti haluaa tällaisen etuvartioaseman. Venäjän sotilaiden logiikka puolestaan tuskin voi sallia sitä, että Pietaria uhataan. Ja sellaiselta se venäläisten silmissä voi nopeasti taas näyttää, olivat suomalaiset jälleen kerran mitä mieltä hyvänsä.

Naton kanssa tehdyt sopimukset voidaan selittää tarkoittavan ei mitään, mutta sillä ei ole merkitystä, mitä suomalaiset itse uskovat. Sillä on merkitystä, miten ne tulkitaan jossain muualla. Jos suomalaiset eivät oikein ymmärrä itsekään, mitä sopimukset tarkoittavat missäkin tilanteessa, jonkun ulkopuolisen on niistä vielä vaikeampi ottaa selvää. Järkevä toimintamalli on suhtautua niihin jonkinlaisen pahimman mahdollisen vaihtoehdon mukaan, se on vain varovaisuusperiaate.

On myös hyvä ymmärtää, että etuvartioaseman tarkoitus on olla uhrattavissa, jotta varsinainen muu puolustus saa aikaa järjestyä ja säästyy. Näin sotilaallinen logiikka toimii Naton puolella. Katsokaa maailmaa amerikkalaisten silmin. Urhea pieni Suomi jossain kaukana emme oikein tiedä missä, mutta hyvin käyttökelpoisella paikalla. Great.

Eikö Suomen kansallinen etu ole pitäytyä erossa selkkauksista, eikö Suomen pitäisi rakentaa strategiaansa uskomalla nimenomaan sodan välttämiseen. Eikö Suomen kannattaisi olla Pohjolan Sveitsi, pitää puolueettomasti puolustuksestaan huolta. Näinhän tosiasiallisesti meneteltiinkin kunnes Nato tuli kuvioihin mukaan. Pistämätön logiikka tässä on, että jos aluetta puolustetaan joka suuntaan, sinne ei muiden kannata uhrata omia resurssejaan. Tai ainakin se antaa aikaa harkita tilannetta eikä etuvartiota tarvitse lähteä tuhoamaan varmuuden vuoksi ja heti. Onneksemme Suomi on pikkuisen sivussa varsinaisilta sotareiteiltä, ellemme itse sitä sellaiseksi tee.

Ei ihme, että maanpuolustustahto alkaa rapistua erityisesti nuoremman väen keskuudessa. Kaikki älyttömät sotajutut eivät enää mene läpi. Maailma on toivottavasti myös muuttumassa, kaikista takapakeista huolimatta on syytä uskoa, että demokratia etenee, niin Venäjällä kuin muuallakin. Ei ole järkeä ehdoin tahdoin kaivaa sotakirveitä esille, maailmalla on riittämiin murheita, ja jotka nimenomaisesti pitäisi ratkoa yhdessä.

Ei voi kuin olla samaa mieltä Honkajoen kanssa, »Ja lopuksi yhdessä ja erikseen: varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn. Aamen.».

Linkki isäntämaasopimukseen, englanninkielinen, kuten se allekirjoitettaessakin on ollut.

Linkki isäntämaasopimuksen ulkoministeriössä laadittuun suomennokseen.

Artikkelin kuva: Pixabay.