Nikkelimyrkytys

By | 26.12.2019
facebooktwitter
Lähde SA-kuva. Sv-leiri N:o 8 K. Asuinparakki. Sotavangit työskentelevät vuorottain Petsamon Nikkelitehtaassa ja kuvassa olevat ryssät ovat lepovuorossa. Sv-leiri Kolosjoki 1943.11.10

Lähde SA-kuva. Sv-leiri N:o 8 K. Asuinparakki. Sotavangit työskentelevät vuorottain Petsamon Nikkelitehtaassa ja kuvassa olevat ryssät ovat lepovuorossa.
Sv-leiri Kolosjoki 1943.11.10

Talvisodassa ja sen taustoissa on edelleen jotain, mikä ei oikein täsmää. Saksan näennäinen puuttumattomuus talvisodan suhteen ei tunnu järkevältä, Suomi näytti luisuvan länsivaltojen tai Neuvostoliiton käsiin, se ei voinut olla Saksan etujen mukaista. Neuvostoliiton luopuminen Petsamosta ei näytä sekään järkevältä. Miksi luopua strategisesti arvokkaasta maapalasta, Petsamo ei edes ollut ollut Suomen aluetta kuin viimeiset vajaa 20 vuotta. Suomen hallituksen asenne ja päätökset ennen talvisotaa näyttäytyvät puolestaan käsittämättömän järjettömiltä, millaisia perusteita niille tosiasiallisesti oikein oli.

Natsi-Saksa sai vuosina 1943 ja 1944 tarvitsemastaan nikkelistä 70-80 prosenttia Suomen Petsamosta. Saksan sotakone ei yksinkertaisesti olisi toiminut ilman tuota nikkeliä. Petsamon nikkelin merkitys oli hyvin ymmärretty Saksassa jo ennen sotaretkille lähtemistä. Maailmassa ei ollut toista paikkaa, mistä saada nikkeliä tarpeellisia määriä sen jälkeen, kun Saksa oli sodassa länsivaltojen kanssa.

Petsamon nikkeli oli keskeinen tekijä talvisodan taustalla. Saksa sysäsi Suomen Neuvostoliiton uhan alle, jotta saisi nikkelin itselleen. Samaa toivoivat lopulta suomalaisetkin, jotta nikkeli olisi saatu Saksalle kansainvälisesti hyväksyttäviltä näyttävien pelisääntöjen puitteissa. Petsamon nikkelin kaivosoikeudet oli tullut annettua kanadalais-brittiläiselle Mond Nickel Companylle, ja sopimuksen mukaan ne voitiin perua vain sodan uhan alla.

Suomalaiset päättäjät, Ryti ja Erkko etunenässä, eivät ymmärtäneet Saksan yskää tai ymmärsivät sen tahallaan väärin. Saksan tarjoama hyökkämättömyyssopimus keväällä 1939 ei kelvannut Suomelle. Saksan aikaisemmat yritykset nikkelin saamiseksi koko 30-luvun ajan oli torjuttu nekin.

Niinpä saksalaisten mitta täyttyi, annetaan Siperian opettaa. Saksassa ei kuitenkaan toivottu sotaa Suomen ja Neuvostoliiton välille. Sieltä viestittiin monin tavoin ennen talvisotaa, että Neuvostoliiton vaatimukset kannattaa hyväksyä. Vihjailtiin myös, että aluemenetykset tullaan myöhemmin saamaan takaisin.

Saksalaiset eivät uskoneet Neuvostoliiton haluavan muuta kuin mitä Neuvostoliitto esitti, ja he myös pitivät vaatimuksia siinä maailmantilanteessa ymmärrettävinä. Ehkä saksalaisilla oli asioista sisäpiirin tietoa, olivathan he juuri tehneet asiasta erilaisia lisäpöytäkirjoja Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliiton toimet ennen varsinaista sotaa oli tarkoitettu painostukseksi, jotta Suomi ymmärtäisi hyvällä taipua vaatimuksiin. Vielä Mainilan laukauksetkin oli tarkoitettu painostukseksi.

Näyttää melkein siltä, että Suomen päättäjät toivoivatkin pientä sotaa. Silloin voitaisiin hyvällä syyllä tehdä se mitä Saksa pyysi.

Tapahtumat sitten lähtivät käsistä. Ei tullut vain pientä sotaa. Suomalaiset saivat tapella tosissaan, jotta Stalin ei sodan kerran aloitettuaan olisi miehittänyt koko maata. Niin olisi ilmeisesti käynytkin, elleivät Englanti ja Ranska olisi olleet valmiita tulemaan Suomen avuksi, ja ellei Saksa olisi lopulta pistänyt stoppia asioille. Kiirunan rautaa ja Petsamon nikkeliä ei voinut antaa länsivalloille, kaikki suuret sotasuunnitelmat olisivat menneet myttyyn. Stalin kuunteli niin saksalaisia kuin länsivaltojakin, sota oli syytä lopettaa, suomalaiset olivat saaneet opetuksen ja aluevaatimukset oli täytetty.

Neuvostoliitto jätti Petsamon nikkelin tosiasiallisesti saksalaisille, vielä silloin Neuvostoliitto ja Saksa olivat väleissä ja sopimussuhteessa. Vähän myöhemmin Neuvostoliitto jo vaati Petsamon nikkeliä itselleen, mutta Suomi oli antanut sen jo Saksalle.

SA-kuva. Huoltoa muuleilla Litsan tuntureilla. Petsamo 1943.04.10

SA-kuva. Huoltoa muuleilla Litsan tuntureilla.
Petsamo 1943.04.10

Saksa sai nikkelinsä. Suomi sai myös hyvän syyn lähteä Saksan sotaretekelle mukaan, menetykset oli luvattu takaisin. Suur-Suomi -aatteet eivät olleet kuolleet minnekään, ne saivat taas tilaisuutensa. Saksan pelisilmä oli toiminut, näin oli varmaan laskeskeltukin kolmannen valtakunnan sotakabineteissa. Meni juuri niin kuin piti.

Näin oli saatettu laskeskella Suomessakin, sen verran sotaan kallellaan olevia ja suorastaan sotaa toivovia päättäjiä Suomessa tuntui riittävän. Ei tämä nyt niin rakettilogiikkaa ole, eiköhän enemmänkin itsestään selvää niiden mielissä, jotka sotaa hautoivat.

Armeijassa oli paljon rauhanoloihin kyllästyneitä edellisen maailmansodan ja sisällisodan veteraaneja. Nyt tarjoutui taas maailmanhistoriallinen tilaisuus kukistaa koko bolsevismi. Akateeminen Karjala-Seura oli voimissaan, Suur-Suomeen hurahtaneita oli koko ns. sivistyneistö täynnä. Siviilipäättäjienkin päät sekoittivat Saksan lupailemat rajat Laatokan ja Äänisen kautta Vienanmereen. Edellisistä hurmahenkisistä sekoiluista Itä-Karjalaan, ns. heimosodista, oli kulunut vain 20 vuotta, samat henkilöt olivat edelleen vaikutusvaltaisissa asemissa niin armeijassa kuin muutenkin koko yhteiskunnassa.  Ja sitten kävi niin kuin kävi

Vertailun vuoksi, Suomen asenneilmasto on jotakuinkin sama vuonna 2020 kuin se oli vuonna 2000. Niin tilanne varmaan oli ennen toista maailmansotaakin. Suomi sai syntymälahjakseen aimo annoksen sotahulluutta, ja parantui siitä taudista vasta kun sai sodista tarpeekseen. Talvisotakaan ei sitä tautia vielä parantanut, näytti vain lisäävän kuumetta.

Yllä oleva tapahtumainkulku näyttää hyvinkin mahdolliselta, oikeastaan se voi tuntua aika lailla uskottavaltakin. Vaikka onkin osaksi tämän kirjoittajan tulkintaa. On aika asettaa kyseenalaiseksi ns. virallinen historiantulkinta. Suomessa, kuten monessa muussakin maassa, siinä on ollut vahva tehtyjen päätösten oikeaksi todistamisen maku. Dokumentaatiota on myös tarkoituksellisesti hävitetty niin paljon, että on lupa tehdäkin muita otaksumia. Viime vuosina virallisen totuuden rinnalle on alkanut nousta myös muuta historian tutkimusta. Hyvä niin.

Lähteitä, kannattaa lukea, ja funtsia itse:

Talvisodan salainen strategia – nikkelillä Saksan rinnalle. Antti Hietalahti, 2016.

Villi itä: Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros. Aapo Roselius, Oula Silvennoinen, 2019.

Suomalaiset Fasistit, Mustan sarastuksen airuet. Oula Silvennoinen; Aapo Roselius; Marko Tikka, 2016.

Kolmannen valtakunnan vieraat: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933-1944. Janne Könönen ja Markku Jokisipilä, 2013.

 

Kuvat SA-kuva.

1. kuvan kuvateksti: Liinahamarin satama. Petsamo 1943.04.10