Kartta kertoo kaiken

By | 12.5.2019
facebooktwitter

Kartalta näkee monesti yhdellä silmäyksellä mielenkiintoisia asioita. Robert Kirchubelin tekemässä karttakirjassa ”Itärintaman operaatiokartasto 1941-1945″ on erinomaisesti esitetty kaikki suuret itärintaman taistelut. Yhdessä kirjan ensimmäisistä kartoista on esitetty Saksan sodanjohdon operaatio Barbarossalle kaavailemat tavoitteet. Ja kuten kuvasta näkyy, Saksan armeijan tuli edetä pohjoisessa aina Arkangeliin saakka. Suunnitelma oli hahmoteltu jo joulukuussa 1940, Suomikin on siinä mainittu (Johtajan määräys 21).

Kirchubel_org_640

Ajatellaanpa nyt, Suomella oli noina aikoina kaksi vaihtoehtoa, uskotaan, että Saksa lopulta häviää maailmansodan tai uskotaan, että Saksa voittaa maailmansodan.

Jos uskotaan, että Saksa lopulta häviää maailmansodan, sen kimppaan ei tietysti kannata mennä.

Jos uskotaan, että Saksa voittaa maailmansodan, sen kimppaan ei kannata mennä sittenkään, kannattaa jäädä katsomaaan, mitä tapahtuu. Nimittäin jos Saksa voittaa, ns. ”idän uhka” olisi sillä hoidettu joka tapauksessa. Jos hyvin kävisi, Suomi saattaisi jopa saada talvisodassa menettämänsä alueet takaisin melko lailla ilmaiseksi. Jos Saksa on Argangelissa, väliin ei mahdu enää neuvostomaata.

Miksi siis lähteä sotaan Hitlerin rinnalle. Sodan hinnaksi täytyisi laskea ainakin 30 000 – 40 000 miehen henki. Sota olisi tietysti myös valtava taloudellinen ponnistus. Lisäksi riskinä olisi, että jos Saksa ei voittaisikaan, Neuvostoliitto todennäköisesti kostaisi ja miehittäisi koko maan. Pelissä olisi siis koko maan olemassaolo.

Miksi sotaan Hitlerin rinnalle oikein heittäydyttiin niin innokkaasti? Niin, miksi ihmeessä?

Ongelmana on, että Suomi ei näytä erityisesti etsineen sellaisia vaihtoehtoja, joissa sota olisi voitu välttää. Päinvastoin näyttää vahvasti siltä, että sotaa nimenomaan haettiin.

Suomi ei ollut Saksan ja Neuvostoliiton välissä, tämäkin selviää ihan vain karttaa vilkaisemalla. Suomi oli aivan eri asemassa kuin Baltian maat saatikka Puola ja muut Itä-Euroopan maat, jotka ovat suoralla reitillä Saksasta itään. Suomi olisi voinut pyrkiä pysyttelemään erossa sodasta jo maantieteeseenkin perustuen. Saksan intressissä olisi ollut pitää Suomi hyväntahtoisena kauttakulkumaana, sellaisena, mikä Ruotsikin oli. Suuruudenhullun sotimisen oli voinut jättää suuruudenhulluille saksalaisille.

Hitlerille kimppa tietysti sopi. Hänen pohjoinen suunnitelmansa tarvitsi Suomea. Leningradin kukistuminen on epäilemättä suunniteltu pitkälti sen varaan, että Saksa ja Suomi kohtaisivat Syvärillä. Tai ainakin sen jälkeen, kun Suomi oli lupautunut mukaan. Jos Suomi ei olisi lupautunut, se tuskin olisi estänyt Saksaa yrittämästä.

Kun puhutaan Suomesta, tosiasiallisesti Suomi tässä tarkoittaa Mannerheimia ja Rytiä. He olivat käytännössä tässä päätöksenteossa ”Suomi”. Asiasta ei juurikaan keskusteltu edes Suomen hallituksessa eduskunnasta puhumattakaan. Nyt on tietysti esitettävä kysymys, miksi he halusivat viedä Suomen jatkosotaan.

Kuten tiedämme, sodan hinnaksi tuli sitten yli 60 000 menetettyä ja yli 150 000 rampautunutta elämää. Sodan jälkeen Suomi oli hyvin köyhä maa. Ja Suomi välttyi miehitykseltä vain nipin napin, hirvein uhrauksin ja lopulta vain hyvän tuurin ja Stalinin oikun ansiosta.

Kirchubel_2_640

Jos epäilee puna-armeijan kykyä miehittää Suomi, voi taas vilkaista karttoja. Nuolet ja välimatkat ovat pitkiä matkalla Moskovasta Berliiniin. Ja monet niistä nuolista edustavat paljon suurempia taisteluita ja voimien keskityksiä kuin lyhyet nuolet Kannaksella tai Laatokan pohjoispuolella. Tosiasioiden tunnustaminen lienee viisauden alku.

Kysymyksiä lisää

Kun nyt vielä katselee tuota ensimmäistä karttaa, herää oikeastaan kysymys, miksi Saksan tavoitteet pohjoisessa ulottuvat noin pitkälle, miksi tavoiteviiva pullistuu kummasti. Eihän tuolla pohjoisessa ole kuin korpea, taloudellisesti tärkeät alueet ovat Euroopan ja Neuvostoliiton eteläosissa. Tuohan on sotilaallisestikin älytön tavoite, satoja kilometrejä taisteluita ja pitkät huoltoyhteydet käytännössä ei minkään vuoksi. Niinpä on kysyttävä, millä painolla Suomen mukaan saaminen pullistutti tavoitteita pohjoisessa?

Lähteitä:
Itärintaman operaatiokartasto 1941-1945, Robert Kirchubel, 2016.

Artikkelin kuvat edellä mainitusta lähteestä. Klikkaa kuvia suurentaaksesi ne.