Länsivallat vai natsi-Saksa, kas siinä pulma

By | 14.2.2015
facebooktwitter

Yksi suurista talvisodan myyteistä on, että Suomi taisteli yksin. Se ei taida enää nykykäsityksen mukaan pitää paikkaansa. Koko sota taisi loppua koska Iso-Britannia ja Ranska olivat vahvasti Suomen puolella. Ne suorastaan patistivat Suomea hyväksymään sotilaallisen avun. Vaikka Suomi ei apua pyytänyt, Stalin kaiketi laskeskeli, että tästä voisi koitua liian suuri riski, ja rauha solmittiin 13.3. Neuvostoarmeija olisi kyllä kaiken järjen mukaan ennen pitkää tullut läpi rintaman, Suomen armeija taisteli ilmeisestikin viimeisillään repaleisena ja väsyneenä. Viimeistenkin sotapäivien tappiot olivat edelleen raskaita.

Paljon on puhuttu siitä, että Iso-Britannian ja Ranskan avun taustalla olisi ollut halu miehittää Pohjois-Norja ja Pohjois-Ruotsi, ja Suomi olisi ollut vain tekosyy tälle operaatiolle. Norjan ja Ruotsin alueet olivat tärkeitä, koska Saksan sotateollisuus sai suuren osan rautamalmistaan Ruotsista. Sivumennen sanottuna Ruotsin on täytynyt olla melkoinen hyötyjä toisesta maailmansodasta.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt ajatus, että Norjan ja Ruotsin jääminen liittoutuneiden haltuun olisi kaiketikin ollut Suomelle melkoinen lottovoitto. Eikös sitä olisi suorastaan kannattanut vaatia oman avun lisäksi. Nimittäin silloin Suomi olisi saanut selkänsa taakse länsivallat. Nyt asetelma kääntyikin niin, että Suomi joutui kahden hullun diktaatorin väliin.

Mitä olisi tapahtunut jos Suomi olisi hyväksynyt avun. Olisiko Suomen armeija kestänyt avun tuloon ja olisiko apu ollut riittävää. Kenraali Kelirikko olisi ollut tulossa muutaman viikon päästä ja se olisi pysäyttänyt sotatoimet ainakin hetkeksi. Sen ajan tiet olivat hiekka- ja saviteitä ja ne muuttuvat keväisin sellaiseksi velliksi, ettei se kestä saapasta raskaampaa apuvälinettä kulkijalle, suurista joukoista ja menopeleistä puhumattakaan. Lisäksi Viipurinlahden tälle puolelle päässeet neuvostojoukot olisivat olleet motissa jäidenlähdön aikaan. Jossittelua, ja emme voi tietää. Lisää kuolleita sodan pitkittyminen olisi epäilemättä tuottanut.

talvikortit2

Mielenkiintoista kuitenkin on, että maaliskuun alussa Suomella taisivat olla koko Euroopan pelikortit käsissään. Riippumatta mitä Suomelle olisi tapahtunut, voidaan ajatella jo aikalaisen päätöksentekotilanteen tiedoillakin, että Norjan ja Ruotsin pohjoisosien jääminen länsiliittoutuneiden haltuun olisi väistämättä hillinnyt Saksan mahdollisuuksia uusiin sotatoimiin. On myös esitetty, että Mussolinin Italia oli tuolloin edelleen kahden vaiheilla, hypätäkö Hitlerin kelkkaan vai jäädäkö liittoutuneiden puolelle. Kun Hitler sai Norjan ja tavallaan sitten myös Suomen, päätti Mussolini veikata voittajahevoseksi Saksaa, ja valitsi puolensa. No, emme voi tätäkään lopun kaiken tietää. Tiedämme, että noilta tienoilta ja vähän ennenkin suuri osa Eurooppaa alkoi vajota vuosikausiksi kauheaan pimeyteen.

Suomi tuli valinneeksi natsi-Saksan. ”Tuli valinneeksi” tai valittiinko se, tai kuka valitsi, tai miten tietoisesti valitsi. Tilanne oli tietysti äärimmäisen tukala ja Britannian ja Ranskan apukortit tuli pelata nyt jos koskaan. Paljonhan tästä on kirjoitettu, mutta jotain pohdintaa tästä asetelmasta tuntuu edelleen puuttuvan. Meillä ei tainnut olla tiedossa Saksan hetikohta tuleva Norjan valtaus, vai oliko. Karttaan vilkaisemalla kysymyksenasettelu käy ilmeiseksi. Muistelmat ja historiankirjoituskin ovat pitkälti tänne saakka todistelleet, että tilanteessa valittiin se mikä voitiin ja tehtiin viisas päätös. Varmaan. Se mikä tässä oppimatonta häiritsee on juurikin se, että valittiin tai ”tuli valituksi” natsi-Saksa eikä demokraattisia länsimaita. Enemmän tai vähemmän veikattiin Saksaa, näin kai ajan henki silloin oli. Mutta mutta, millainen maailma olisi jos natsi-Saksa olisi koko rähinän voittanut?

Näin ystävänpäivänä.
 
 
Lähteitä:
Todellisuus ja harhat – Kannaksen taistelut ja suomalaisten joukkojen tila talvisodan lopussa 940, Lasse Laaksonen, 2005.
Italia ja Suomen talvisota, Pirkko Kanervo, 2007.