Heil Butler, meil Media

By | 21.2.2015
facebooktwitter

Mikä on propagandaa? Sitä on nyt liikkeellä, monesta suunnasta.

Helpointa propaganda on tunnistaa silloin, kun tarina on ilmiselvästi totuuden vastaista. Tällaistakin löytää nykyisin jopa valtiollisella tasolla. Oikeastaan tilannetta ei voi kuin ihmetellä, sanoma menettää silloin nopeasti tehonsa. Myös kertojan totta olevat jutut saavat varjon, eikä niitäkään enää kukaan usko. Miten sen menikään, Abraham Lincolnin suuhun on pantu seuraava toteamus: ”Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.”

Ilmiselvä valhe on oikeastaan melko vaaratonta, se menee vähänkin ajattelevalta ihmiseltä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, herättää ehkä vähän kummastusta. Siihen ei kannattaisi paljon uhrata mielenkiintoa. Paljon vaarallisempaa on sellainen, jossa on totta toinen puoli tai vähän enemmänkin, ja propaganda on taitavasti tarinan mukana. Tai sopivasti on unohdettu jokin ollennainen asiaan vaikuttava seikka.

Viime mainittuun me törmäämme yhtenään. Oikeastaan kaikki asiaansa ajavat tahot tekevät sitä. Kerrotaan omaa asiaa ajavat puolet, mutta unohdetaan ikävät asiat. Erityisesti talouden alalla tätä on paljon. Voidaan tietysti olla armeliaita ja sanoa, etteivät puhujat oikeasti ymmärrä mistä on kysymys.

jokeri2

Media ei ole ihan syytön sekään. Ei se nyt ihan vain väliainetta ole. Viime aikoina olemme saaneet nähdä naapurimaan median työtä. Mutta onpa melkoista kohkaamista ilmassa myös Suomenkin mediassa, aivan YLE:ä myöten. Juttujen valikointi, otsikointi ja aiheiden käsittely on kautta median jotain sellaista, minkä täytyy laittaa kelloja soimaan. Mistä on kysymys. Onko piiloviestinä Nato vai ei-Nato, vai rahastetaanko vain kuumalla aiheella. Vai ollaanko meitä valmistelemassa johonkin. Kaikkea tätä tuntuu olevan liikkeellä. Ikävä vain, että se syö uutisten uskottavuutta kaikelta muultakin.

Taloudesta puheenollen täytyy ihmetellä maassa vallitsevaa yhden totuuden ilmapiiriä. Kun taloudessa tapahtuu jotain ja vaikkei tapahtuisikaan, kilautetaan silmiinpistävän usein Nordean lupsakalle pääekonomistille. Aki antaa pehmeät kasvot Nordean muuten niin kylmäkiskoiselle ja itsekkäälle tekemiselle. Suattaa Nordean ekonomisti lähestyä sinua samana päivänä useankin viestivälineen kautta. Ja muut viestimet toistavat saman vielä kaikuna. Suomessa on sentään paljon hyviä ekonomisteja ja jotka myös sanovat perusteltuja toisenlaisiakin mielipiteitä samoista asioista. Ja ehkäpä tutkijoiden mielipiteet olisivat lähtökohtaisesti puolueettomampia kuin eturyhmien edustajien mielipiteet. Eturyhmät puhuvat aina oman etunsa puolesta, enemmän tai vähemmän. Eiköhän olisi hyvä, että kuulijan ihan vain annettaisiin kuulla vaihtoehtoja.

Pikkuhiljaa emme enää huomaa, mikä meitä ympäröi. Pikkuhiljaa viestintäympäristö on johonkin suuntaan kokonaan kallellaan, olipa kyse taloudesta tai politiikasta. Tai vaikka sodasta. Ja olemme itsekin kallellaan, kuin kaislikko yhteen suuntaan virtaavassa vedessä.

Vastuu on lopulta aina kuulijalla. Täytyy olla tarkkana, ei voi eikä pidä heti uskoa vieraiden eikä myöskään omien juttuja. Kaikilla voi olla jokin ns. ketunhäntä kainalossa. Ainoa keino taitaa olla vain yrittää seurata mahdollisimman laajaa kirjoa viestimiä. Niin, onneksi niitä sentään on. Ja lukea kirjoja ja etsiä oikeita lähteitä, aika monesta asiasta löytyy jo tutkittuakin tietoa. ”The Truth Is Out There”.

Heil ja Meil !