Talvisodan tappiot

By | 13.2.2015
facebooktwitter

Talvisodan taistelujen luonne näkyy kaatuneiden tilastossa. Selvästikin sodassa on erilaisia vaiheita. Sodan alkupäivät eivät ole niin verisiä kuin myöhemmät ajat. Mannerheimin sanotaan olleen tytyymätön sodan alun perääntymiseen silläkin perusteella, että armeija ei taistele, koska tappiot ovat pieniä.

Joulukuussa tappiot kasvoivat, kun neuvostojoukot pysäytettiin ja suomalaiset saivat ensimmäiset torjuntavoittonsa niin Tolvajärvellä kuin Raatteen tielläkin. Joulukuun 23. päivän piikki tilastossa, lähes 700 kaatunutta, on ns. hölmön tölmäys. Se oli suomalaisten tekemä onnettomasti aloitettu ja tehty hyökkäys, joka päättyi alkuunsa.

talvilkmpaiva

Tammikuu on selvästi ollut yleisesti hiljaisempaa aikaa. Rintamat olivat suhteellisen vakiintuneita ja suomalaisilla oli jopa tunne sodan kääntymisestä. Tämä heijastui myös rauhantunnusteluihin, tammikuun ehtoihin ei vielä oltu valmiita suostumaan.

Helmikuussa neuvostojoukot aloittivat uuden suurhyökkäyksen ja nyt voimaa oli joka puolella. Suomalaiset joutuivat perääntymään kannaksella Viipurin liepeille ja tappiot olivat suuret. Neuvostojoukkojen painostus jatkui sodan loppuun saakka. Se näkyy myös tilastoista.

Kaaviossa on kuolleiden lukumäärä päivittäin, yhteensä n. 26 300 henkilöä. Tämä tilasto on tehty niin, että tapahtuman päivä edustaa sitä päivää, joka lähiten kuvaa sotatoimia. Niinpä lähtökohtaisesti on ensin otettu haavoittumisaika, ja jos sitä ei ole, on otettu katoamisaika, ja jos sitä ei ole, on otettu kuolinaika. Voidaan ajatella, että tämä edustaa kohtuullisen hyvin myös rintamatapahtumia.