Puhallus

By | 15.8.2018
facebooktwitter

Jatkosodan valmistelu ja alku on kummallinen episodi. Jatkosodan valmisteluista ei kerrottu eduskunnalle, siitä ei kerrottu edes kaikille hallituksen ministereille. Ja kun oltiin kertomatta, tosiasiallisesti näille tahoille on täytynyt antaa väärää tietoa. Jos joku sisäpiiriin kuulumaton eduskunnasta tai hallituksesta toteutti tehtäväänsä ja kyseli asioiden tilaa, sellaisiakin on varmaan ollut, hänelle on annettu muuta tietoa kuin asioiden tosiasiallinen laita oli. Suomen eduskunnan on täytynyt olla varsinainen herkkusieniviljelmä.

Sotaa oli valmisteltu yhdessä Saksan kanssa aktiivisesti jo puoli vuotta. Ilmeisesti sitä oli tosiasiallisesti valmisteltu jo kauemmin. Suomen sotilasjohdolla oli käytännön yhteydet saksalaisiin ja tiedettiin mitä odottaa. Mannerheim oli ollut Göringin metsästyskaveri jo vuosia, on vaikea uskoa, etteikö Mannerheim olisi ollut tietoinen Saksan suunnitelmista.

Hyvin valmisteltu puoliksi tehty

Suomen armeijaa oli laitettu iskukuntoon. Puolen miljoonan miehen hyökkäyssotaa ei polkaista pystyyn kuukaudessa eikä kahdessa. Yrittäkää itse suunnitella puolen miljoonan miehen varustaminen, liikkuminen, muonittaminen jne. Yksi divisioona kuluttaa päivässä uskomattoman määrän ruokaa ja muuta tavaraa. Yhteiskunnan tuli varautua vakavaan ruokapulaan ja muuhun puutteeseen, tuli miettiä, kuka tekee työt tehtaissa ja maataloudessa, kun puolimiljoonaa ukkoa on jossain muualla. Tuli suunnitella kaatuneiden evakuonnit ja haavoittuneiden hoitaminen jne. Hyökkäyssotaa ei polkaista pystyyn kuukaudessa.

Suomen kansa oli tietysti kaikkein hölmöimmän osassa. Maassa vallitsi sensuuri, ja kaiken kaikkiaan ajattelutapa oli sellainen, ettei tavallisille ihmisille tarvitse eikä voi antaa oikeita tietoja. Kansalaiset piti saada innostuneena sotaan mukaan.

Sota tulisi maksamaan ja paljon. Näyttää siltä, että sisäpiiri ei juuri ole korvaansa lotkauttanut sille mitä kaikki oikein tulisi maksamaan. Keskustelua siitä, mitkä olisivat sodan kustannukset niin ihmisuhreina kuin rahanakin ei oikein tunnuta käyneen. Paljon se tulisi maksamaan, se oli selvää, ja suomalaiset piti saada siihen innokkaana mukaan.

Taivaan lahjat

Keskeinen ajatus oli, että Suomi piti saada näyttämään hyökkäyksen kohteeksi joutuneelta. Oli sovittu Saksan kanssa, että Suomi aloittaa hyökkäyksensä n. 10 päivää saksalaisten jälkeen. Suomi tarvitsi myös aikaa oman liikekannallepanonsa loppuun suorittamiseen. Toivottiin, että Neuvostoliitto provosoituisi tekemään jotakin, jota voitaisiin käyttää tekosyynä sodalle.

Neuvostoliiton ilmahyökkäykset muutama päivä Saksan hyökkäyksen jälkeen tulivat Suomen hallitukselle kirjaimellisesti taivaan lahjana. Taivaalta satoi pommeja. Pommit oli suurelta osin tarkoitettu Suomen lentokentille, mutta kovin suurta vahinkoa ne eivät tehneet. Ja tietysti niitä putoili myös siviilien niskaan, mikä olikin se varsinainen taivaan lahja.

Rytillä on täytynyt olla suuria vaikeuksia pidätellä hyvää mieltään, kun hän piti tunteellisen radiopuheen Suomen joutumisesta hyökkäyksen kohteeksi. Meni juuri niin kuin toivottiin ja vähän laskeskeltiinkin. ”… tunkeutunut alueellemme, surmaten lentoaseellaan rauhallisia kansalaisia, pääasiallisesti vanhuksia, naisia ja lapsia …”, pääsi Ryti hehkuttamaan. Saksalaisten ja suomalaisten pienet sotatoimet pitkin Suomen rajaa ja ylipäänsä saksalaisten joukkojen esiintyminen Suomessa oli saanut Neuvostoliiton tekemään älyttömän liikkeen, jolla sotilaallisesti ei ollut juuri merkitystä, mutta jonka symboliarvo oli sitäkin suurempi. Rytin puhe oli kuin se Puhallus -elokuvan laukkaselostus, jonka ansiosta hölmö kuulija lopulta tartutetaan koukkuun. Täyttää fuulaa, mutta täydestä meni.

Oops

Suomalaiset eivät tajunneet huijausta silloin eivätkä oikein ole tajunneet sitä vieläkään. Suomen johtajien sisäpiiri valehteli jatkosodan valmisteluista ja aloittamisesta kaikille päin naamaa, sanotaan se nyt suomeksi. Tämä ei ole tuntunut valjenneen suomalaisille.

Sodan jälkeen vastuulliset yrittivät parhaansa mukaan luistella tekemisistään. Kehiteltiin ihmeellisiä myyttejä siitä, kuin Ryti uhrasi itsensä. Mitä häh, samaan aikaan kun rintamalla kuoli satoja miehiä päivässä, Ryti teki vain sen vähimmän minkä voi. Mannerheim sodan keskeisimpänä valmistelijana pääsi kokonaan pälkähästä. Tästä saadaan ilmeisesti kiittää itseänsä Stalinia.

Mannerheimin kohteluun on kiinnitettävä hiukan enemmän huomiota. Se on hyvin paljon samanlainen kuin miten amerikkalaiset kohtelivat Japanin keisari Hirohitoa. Hirohito jätettiin sotarikos- ja sotasyyllisyysoikeudenkäyntien ulkopuolelle. Televisiosta tuli jokin aika sitten tätä käsittelevä historiadokumentti. Oikeuden tuomarit vastustivat Hirohiton vapauttamista oikeudenkäynneistä, hänen syyllisyytensä sodan aloittamiseen kuten sotarikoksiinkin oli aivan selvä. Japanilaiset muuten tekivät yhtä hirveitä elleivät hirveämpiä tekoja sodassa kuin saksalaiset. Amerikkalaiset halusivat kuitenkin jättää keisarin koskemattomaksi perustellen sitä käytännön syillä, miten ne sitten mahtoivat ollakaan. Dokumentti päätyi lopputulemaan, että koska Hirohito ilmeisenä keskeisimmistä syyllisistä jätettiin tuomitsematta, japanilaiset eivät ole oikein koskaan käsitelleet ja ymmärtäneet omaa toimintaansa ja syyllisyyttänsä sodassa. Japanissahan ei haluta vieläkään hyväksyä ajatusta japanilaisten hirmuteoista sodassa, ja ilmeisesti Japanissa ei juuri sodan oikeasta luonteesta puhuta.

Suomalaisia ei voi samalla tavoin syyttää systemaattisista sotarikoksista. Sotaan lähtemistä Hitlerin rinnalle ei kuitenkaan voi noin vain pitää kilttinä tekona. Sota tiedetään jo etukäteen puhtaaksi pahanteoksi, tappamiseksi ja tapattamiseksi. Tavoitteet olivat jossain Syvärin ja Kuolan niemimaan tuolla puolen. Suomalaisia tulisi kuolemaan kymmenin tuhansin, samoin vihollisia. Suomesta, köyhästä maasta, tulisi väistämättä vielä köyhempi, kun sota söisi talouden. Ja lopulta koko Suomen olemassaolo saatettaisiin vaakalaudalle, jos asiat eivät sujuisikaan. Sotaan lähtijätkö suuria suomalaisia?

Hieno sota

Suomessa vallitsee jatkosodasta jonkinlainen kummallinen fiilis, hyvä sota ja hienot ja erehtymättämät johtajat Suomella. Tuntematon sotilas- teos on kääntynyt jonkinlaiseksi hollywoodilaiseksi sankaritarinaksi. Ja Larry Thorne oli sitten hyvä jätkä, Mannerheimista seuraava. Tätä jaksetaan tolkuttaa jopa ulkomaalaisille. Jos silloin vähän tarkemmin katsoo ulkomaalaista kuuntelijaa, huomaa ehkä kohteliaan, mutta hämmästyneen vaivaantuneen ilmeen. Mutta tehän olitte natsien puolella ja innokkaasti, ajattelee kuuntelija, mutta kohteliaasti ja vähän säälivästi jättää paatostelevan suomalaisen jaarittelemaan omiaan.

Suomi ei ole oikein vieläkään toipunut sodan aiheuttamasta hölmistymisestä, mitä tässä oikein tapahtui, meitä taidettiin huijata, mutta eihän se voi olla mahdollista, eivät kai herrat Mannerheim ja Ryti niin olisi voineet meille tehdä… Suomen vieminen mukaan jatkosotaan näyttää olleen kaikkien aikojen puhallus.

Mitäs läksit

Kuten elokuvassakin, veijarit ovat sankareita, ja vedätetyt saivat mitä antsaisivatkin. Mitäs olivat niin hyväuskoisia böndejä.

Jatkosotaa selitetään hyvin usein talvisodalla. Jatkosota, koska talvisota. Jos jatkosota oli muutaman miehen päätösten tulos, selitykseltä alkaakin katoamaan pohja. Ei ole ollut konsensusta saatikka demokraattista prosessia siitä, että lähdetäänkö tietyillä ennakoitavissa olevilla kustannuksilla ja menetyksillä sotimaan. Jatkosota, koska talvisota alkaa olla liian helppo ja päätöksiä pyhittävä selitys. Miten niin jatkosota koska talvisota. Oikea kysymys alkaakin kuulua, että mitkä olivat noiden muutaman miehen tosiasialliset vaikuttimet. Suomalaisten hyvinvoinnilla sotimista, jossa etukäteen olisi laskettavissa muutaman kymmenen tuhannen suomalaisen kuolema, ei oikein voi perustella.

”Kuten näistä katsauksista jälleen kerran havaitaan, ulkomaat olivat varsin hyvin perillä siitä, mihin suuntaan Suomen asiat olivat kesäkuussa 1941 kallistumassa. Napurimaamme Ruotsin lähettiläs poliittisesti ’tiesi’ kaiken ja kertoi päivittäin tilanteen sähkeissään Tukholmaan. Englannillakin oli täsmälliset ja oikeat tiedot Suomen kehityksestä, kun se kesäkuun puolivälissä katkaisi laivakulun Petsamoon. – Miten siis voidaan väittää, että Suomi joutui yllättäen sotaan? Koska Suomen kansa ei asioista tiennyt. Ainoana osapuolena sitä ei ollut silloin informoitu kehityksen suunnasta ja salausta on menestyksellisesti jatkettu sodan jälkeenkin. Ehkäpä osaltaan sen vuoksi monet suomalaiset eivät ole vieläkään sisäistäneet asiain todellista tilaa.” Mauno Jokipii, Jatkosodan synty, 1987, sivu 513.