Jörkka ja Mannerheim

By | 29.9.2017
facebooktwitter

Yle näytti kesällä viisiosaisen sarjan Mannerheim – Jörn Donnerin kertomana. Hyvin tehty sarja, Suomen sotaisat vuodet käydään läpi Donnerin äänellä. Mukana on paljon vanhaa mustavalkoista filmimateriaalia. Ääneen pääsevät silloin tällöin myös niin Ryti kuin tuon ajan uutiskuvien selostajatkin.

Mutta mutta, tarkemmin ajateltuna jokin mättää. Vanha kuvamateriaali on koottu pääosin tutuista propagandafilmeistä. Taustalla soi sankarimusiikki, milloin Finlandia, milloin Porilaisten marssi tai Maamme tai jokin muu vastaaava tunnelmaa kohottava musiikki. Materiaali on propagandamateriaalia, koska se on sellaiseen tarkoitukseen aikanaan tehty. Sodasta on annetaan reipas kuva. Tapahtumista annetaan sellainen kuva, ettei muuten voinutkaan olla.

Mannerheimista tehdään sankari. Vakavalla äänellä Donner kertoo tapahtumien kulkua. Keskeiset asiat käydään läpi, ja jos tarkkaan kuuntelee, voi ehkä todeta Suomen päättäjien ja jopa Mannerheimin tehneen virheitä. Mutta sävy ja teksti ovat kallellaan. Pienin toteamuksin ja sopivasti asioita unohtamalla ja parhain päin selittämällä kuvasta tulee vino. Todetaan, että Mannerheim inhosi saksalaisia, ja jatkosotaan lähdettiin niin vastahakoisesti niin vastahakoisesti. Mutta niinpä vain lähdettiin, ja tosiallisesti hyvinkin innokkaasti. Kuten Donnerkin toteaa, ”venäläisten lentohyökkäykset antoivat Suomelle tekosyyn aloittaa pitkään suunniteltu hyökkäys virallisesti Moskovan rauhassa menetettyjen alueiden saamiseksi takaisin”. Ja että ”Mannerheim on käytännössä maan kruunaamaton hallitsija, jonka sana painaa eniten, kun poliittisia ratkaisuja tehdään”.

Mannerheimin syvin tavoite sodalle saattoi hyvinkin olla bolsevismin kukistaminen, ei enempää eikä vähempää. Ja siinä han halusi olla mukana, se oli hänen vanha unelmansa. Se vilahtaa Donnerinkin esityksessä. Donnerin mukaan ”Mannerheim tuntuu toivoneen, että Saksan sotavoimat murskaisivat Neuvostoliiton, minkä jälkeen Länsi-liittoutuneet kukistaisivat Saksan. Näin hänen vanha unelmansa bolsevismin tuhosta kävisi toteen.” Paljon toivottu. Ongelmallista tässä on, että tästä syntyy Mannerheimille henkilökohtainen intressi lähteä sotaan. Tästä taas syntyy asetelma, jossa Suomea ja suomalaisia käytettiin hyväksi, ne höynäytettiin mukaan sotaan.

Välillä tulee mieleen, että onkohan esityksessä sittenkin jotakin satiiria. Niin ilmeistä propaganda-aineisto on. Mutta tuskinpa, sehän voisi olla pyhäinhäväistys. Eläköön Porilaisten marssi.

Onkohan muuten niin, että ohjelmassa itse Mannerheim ei pääsekään ääneen. Karisma voisi kärsiä siitä, että Mannerheimilla oli äänikin, ja että se oli aivan tavallinen ihmisen ääni ja lopulta puhui suomea aika huonosti. Voisi se siitäkin kärsiä, että nyttemmin Mannerheimin päiväkäskyt ja puheet kuulostavat enemmänkin korneilta. Hitlerin pitämän syntymäpäiväpuheen sijasta olisi ollut luontevampaa antaa Mannerheimin kiittää Hitleriä, puhe löytyy äänitettynä.

Donnerin esitys on selvästi valinnut puolensa, se ei ole kriittistä tarkastelua, se on asioiden oikeaksi todistamista. Koska Suomen johtajat olivat viisaita, kaikki päätökset olivat oikeita ja muita mahdollisuuksia ei ollut. MOT. Leni Riefenstahl olisi Donnerin ohjelmalle kateellinen. Parasta propagandaa on sellainen, joka on melkein kokonaan totta.

Artikkelin kuva: SA-kuva-arkisto. Kuvan alkuperäinen teksti: Marski hyvästelee saksalaisia vieraita.
Mikkeli 1941.09.04.