Home

By | 2.1.2016
facebooktwitter

Komppania on lepäämässä taistelujen välissä. Jostain alkaa kuulua konekiväärin papatusta. Pitkiä sarjoja, vähitellen muitakin taistelun ääniä. Tätä kestää aikansa, kunnes kaikki päättyy kumeaan räjähdykseen. Sitten on hiljaista. Kaikki ei ollut tuossa kohdallaan, arvelivat miehet lepäämässä olleesta komppaniasta. Ollaan Ruskealassa heinäkuun puolenvälin jälkeen 1941.

M

M syntyy kesällä 1913, syntymäpaikaksi merkitään Tohmajärvi. Hänen lapsuudestaan ei ole tietoa. Jossakin vaiheessa perhe muuttaa Ruskealaan. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi viisi lasta, yksi tyttö ja neljä poikaa. Nuorena M käy Sortavalan lyseota ja suorittaa keskikoulun oppimäärän, viisi luokkaa, aivan hyvin arvosanoin.

Lyseon päästötodistus on kirjattu päivälle 31.elokuuta 1934. M astuu asepalvelukseen, ensimmäinen päivä armeijan harmaissa on tammikuun alussa 1935. M suorittaa reserviupseerikoulun. Asepalvelus tuohon aikaan näin suoritettuna kestää 440 päivää ja M vapautuu maaliskuun puolivälissä 1936. Asepalveluksen jälkeen M jää armeijan palvelukseen reservin vänrikkinä. Hän työskentelee nuoremman upseerin vakanssilla Viipurin rykmentissa.

M päättää pyrkiä kadettikouluun. Sinne tarvitaan oppikoulua kahdeksan luokan verran. M suorittaa oppikoulua kaikesta päätellen työn ohessa. Kahdeksannen luokan suorittamiseksi hän anoo palkallista virkavapaata kahdeksi kuukaudeksi. Palkallista virkavapaata puolustusministeriö ei kuitenkaan myönnä, vaikka armeijakunnan komentaja Öhquistkin sitä puoltaa. M joutuu käymään oppikoulun loppuun omalla virkavapaallaan. Oppikoulun suorittamista työn ohella, ja sitten sen suorittamista loppuun muutamassa kuukaudessa, täytyy pitää erinomaisen hyvänä suorituksena. M pyrkii ja pääsee kadettikouluun, kadettikoulun vuosi kestää toukokuusta 1938 lokakuuhun 1939.

M on ilmeisen hyvä toimessaan. Armeija haluaa hänet pitää, sitä osoittavat puollot M:n anoessa palkallista virkavapautta. Ei ole jäänyt tietoa, miten häntä arviovat hänen alaisensa. Jollakin tavoin dokumentaatiosta välittyy vaikutelma, että esimiehenä M on jossakin Kariluodon ja Koskelan välissä. Ehkä hän on niitä, jotka ottavat todesta aikansa sotilasvalan sanat. ”Käskynalaisiani kohtaan minä tahdon olla oikeudenmukainen, pitää isällistä huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan sekä olla heidän neuvonantajanansa ja ohjaajanansa”. M on kirjoittanut koko valan käsin, ehkä se on ollut osa virkavapautta koskevaa prosessia tai sitten kuulunut muuten palvelukseen.

Talvisotaan

Syttyy talvisota. Juuri kadettikoulusta päässyt M komennetaan jalkaväkirykmentti 34:een, missä hän toimii II pataljoonan adjutanttina. Itsenäisyyspäivänä 6.12.1939 hän saa ylennyksen vänrikiksi. JR 34 komennetaan Kollaalle. Kuten tunnettua, Kollaa ei ole mikään hilpeä talvinen rekiretki, siellä tapellaan tosissaan. Suomalaisten tappiot ovat suuria. JR 34:n toinen pataljoona taistelee Kollaan rintaman eteläosissa. Tienoo on etupäässä korpimaastoa, teitä ei juuri ole. Venäläiset rakentavat huoltoteitään metsiin ja yrittävät kaikin voimin edetä myös tätä kautta. Myös venäläiset pyrkivät saarrostamaan, motittaminen ei ole suomalaisten yksinoikeus. M saa divisionaan komentajan henkilökohtaiset kiitokset 17.12.1939. Ei ole merkintää, mistä kiitokset tulevat, mutta ehkä niitä ei sodan oloissa saada mistä vain.

kollaamaalis40

Talvisodan loppuvaiheet M toimii eskadroonan päällikönä sissipataljoona 4:ssä. Kollaan tunnelmat välittyvät yksikön sotapäiväkirjoista, siellä on paljon mainintoja tappioista ja väsymyksestä. ”Päivä oli ollut äärimmäisen raskas, joukot väsyneet monen päivän rasituksista ja tappiot aika suuret ja varsinkin upseeritappiot” (6.3). Rintama aaltoilee, mutta Kollaa kestää. ”Murtui keskustamme mutta otimme asemat takaisin iltapäivällä. Joukkomme aivan loppu monen vuorokauden levon puutteesta” (11.3). Rauha tulee aivan yllättäen sekä suomalaisille että venäläisille. Sotapäiväkirja kertoo, että vielä rauhan tulon päivän aamuna klo 10 järven jäälle ammutaan 60 hyökkäävää venäläistä. Rauha astuu voimaan klo 11. ”Tuli aselepo ja rauha niin yllättäen ettei kukaan sitä vielä uskonut”. M selviää ehjänä talvisodasta, hän on nyt 26-vuotias.

Välirauha

Uusi raja Suomen ja Neuvostoliiton välillä piirretään niin, että Ruskeala jää kymmenkunta kilometriä rajasta Neuvostoliiton puolelle. Näiden alueiden taloja ei ole poltettu sodan aikana, alue on ollut suomalaisten hallussa koko sodan ajan. Ja sellaisenaan ne jäävät Neuvostoliiton puolelle.

Talvisodan jälkeen M jatkaa sotaväen palveluksessa. Luutnantin arvomerkit ilmestyvät kaulukseen 1.6.1940. M menee naimisiin, parille syntyy poika.

Jatkosotaan

Syttyy jatkosota. M komennetaan JR 9:ään, hänestä tulee komppanian päällikkö. Kohtuullisen nuoresta iästään huolimatta M on nyt sellainen, joka ”on jo ennen ollut”. JR 9:ssä on osin samaa päällystöä kuin talvisodan aikaisessa JR 34:ssä. JR 9 etenee Ruskealan seudulle ilman suurempia taisteluita. Pieniä kahakoita, partiointia, vihollisen tykkitulta ja ilmahyökkäyksiä ehtii sattua, mutta niissä ei juuri tule tappioita. Rykmentin ensimmäinen todellinen taistelu on Kontio-Leppälahdessa.

Jostakin syystä M:n komppania ei osallistu tuohon taisteluun. Komppania on jonkin verran erillään muusta rykmentistä. Ehkä M on pyytänyt tätä komennusta, ehkä se on sattumaa, sotapäiväkirjoista ei tunnu löytyvän sille selitystä. Saattaa olla niinkin, että M:n paikallistuntemusta halutaan käyttää hyödyksi. Tilanne ei tietystikään ole tavaton, komppanioita ja pataljoonia heitellään yhtenään muutenkin sinne ja tänne.

Hyökkäys mäelle

M:n komppania on Ruskealan Matkaselässä, tarkka paikka on oikeastaan Matkaselän ja Otrakkalan kylien välissä. Suomalaisten tavoitteena on edetä Otrakkalan suuntaan. Otrakkala on yksi monista alueen asutuista vaaranpäällisistä, niillä on tyypillisesti peltoa ja taloja.

matkaselka

Mainittakoon, että aivan lähellä on Suomen ainoa näin suuri marmorilouhos. Ruskealan marmoria on käytetty muun muassa Pietarin Iisakin kirkossa ja Talvipalatsissa sekä Helsingissä vanhoissa Yleisradion ja Säästöpankin rakennuksissa. Marmorilouhokselle vie oma rautatie Matkaselän asemalta. Matkaselkä on pienoinen risteysasema, Laatokan pohjoispuolinen rautatie yhtyy siinä Joensuun ja Viipurin väliseen rataan.

Otrakkalan mäelle pyritään sen itäpuolelta, Rättimäen kohdalta. Suomalaiset pehmittävät Rättimäkeä tykistöllä ja tekevät sinne hyökkäyksiä. Ne eivät tahdo onnistua. Vihollinen on varustanut mäelle hyvät asemat, lännestä tultaessa Otrakkalan alue vartioi tietä Sortavalaan. Viimein M:n komppania saa tehtäväkseen johtaa hyökkäystä. Ollaan aamussa 21.7. ”Tykistövalmistelun jälkeen yritettiin, joka kuitenkin epäonnistui harhaan menolta, uusi yritys tällä kertaa M:n komppania eressä meirän komppania reservissä. Tällä kertaa onnistui läpimurto M:n komppanialta. Heti kukkulan valtauksen tapahduttua otti komppaniamme kukkulan haltuunsa ja läksi hetken kuluttua vyöryttämään eteenpäin”. Hyökkäys onnistuu, Rättimäki on suomalaisten, venäläiset alkavat vetäytyä Otrakkalasta.

Mitä tapahtui

Nyt emme tarkalleen tiedä mitä tapahtuu. Tarina kertoo, että taistelu on jo ohi, M on kotinsa tienoilla ja päättää mennä käymään vanhassa kotitalossaan. Mukana on oikeastaan koko komppania, se on juuri taistellut alueella. Tarinan mukaan komppanian ollessa avoimella peltoaukealla sen yllättää vihollisen konekivääri. Pieni ryhmä vihollisia on jäänyt aukealla olevaan kivinavettaan, kukaan ei ole sitä huomannut. Se avaa tulen pellolla olevia suomalaisia kohti. Sitä kohti ammutaan, mutta kivinavetta suojaa hyvin. Viimein joku kiertää navetan ja heittää sinne kasapanoksen. Konekivääri vaikenee.

Virallisiin tietoihin on merkitty, että M kaatuu 21.7.1944, kuolinsyyn kohdalla lukee ”kiv.kranaatti rintaan”. Ei hän ollut ainoa Otrakkalassa kaatunut. Kaiken kaikkiaan hyökkäys sinne vie monenkin suomalaisen hengen. M:n kuolinsyy kielii siitä, että taistelussa käytetään muitakin aseita kuin konekivääriä. Tosin aika pahaa jälkeä konekiväärinkin sarja osuessaan epäilemättä tekee, joten merkinnästä ei ehkä voi tehdä pitävää päätelmää. Osuma rintaan tuntuisi kertovan, että M on ollut sen saadessaan jotakuinkin pystyasennossa. Tämä voi puoltaa sitä, että M yllätettiin, toki voi niin varmaan käydä muutenkin.

Tarinan mukaan M kaatuu kotipihalleen. Dokumentaatiosta tälle ei kuitenkaan tunnu löytyvän vahvistusta. Ruskealan henkikirjat kertovat, että M:n perhe on asunut Uusi-Matkaselässä. Asuinpaikka tuntuisi olevan Matkaselän aseman tuntumassa, ei niinkään Otrakkalan mäkialueella. M:n isä oli ammatiltaan rautatiekirjuri, ja perhe näyttää asuneen lähellä rautatietä, aseman lähellä, missä on asunut paljon muitakin rautateillä töissä olevia. Aseman seudusta käytetään myös nimeä Uusi-Matkaselkä, se on 1920 -luvun alussa liitetty Ruskealaan Kiteen kunnasta. Aseman ja Otrakkalan välillä on matkaa pari kolme kilometriä. Matkaselästä on päässyt kohtuullisesti käymään lyseota Sortavalassa, Sortavalaan on junalla tai linja-autolla viitisenkymmenentä kilometriä.

M:n kaatumispaikaksi on merkitty Rättimäki, paikka, johon hyökkäys tehtiin. Rättimäessä näyttäisi jossain aikaisemmassa vaiheessa, ennen 1920 -lukua, asuneen samansukuinen vanhempi naishenkilö. Tämä jää sataprosenttista vahvistusta vaille, henkikirjoittajan käsiala on ihailtavan selkeää, mutta tässä kohtaa yhdestä kirjaimesta ei ole täyttä varmuutta. Tosin mahdollinen virhe on hyvin pieni niin kirjoitettuna kuin äännettynäkin. Sukunimi on suhteellisen harvinainen, eikä samankaltaista näytä esiintyvän lähitienoilla. Joten jää kysymys, oliko mäellä sittenkin jotakin sellaista, mitä M halusi käydä katsomassa. Sattumaa vai ei.

Kaatuuko M jo hyökkäyksessä vaiko vasta sen jälkeen, on ilman dokumentaation vahvistusta. Sotapäiväkirjaan on Rättimäen valtauksen ja M:n komppanian yhteyteen merkitty sivumarginaaliin ”kaatunut”. Se tuntuu viittaavaan M:ään. Merkintä on hyvinkin saatettu kirjoittaa jälkeenpäin.

Kertomusta konekivääritulituksesta ja kasapanoksesta voi sinänsä pitää uskottavana. Sen on kertonut sellainen, joka oli silloin tuolla alueella. Äänet ovat voineet tietysti liittyä ihan muuhunkin tapahtumaan, alueella varmaan kahakoitiin ennen ja jälkeen varsinaisen hyökkäyksen. Ja tapahtuma on tietysti voinut myöhemmin sekoittua muihin samanlaisiin tapahtumiin. Ruskealan tienoilla sattui ilmeisesti muitakin tilanteita, joissa kivinavetan suojassa ollut vihollinen pääsi yllättämään suomalaiset.

Sotapäiväkirjojen mukaan kertojan yksikkö on todella ollut mainittuna päivänä Matkaselän alueella. Kunhan sotapäiväkirjat ensin löytyivät, yksikkö taisteli aivan eri nimellä kuin henkilön kantakorttiin on merkitty. Pienellä onnella ne löytyivät. Tämä tieto oikeastaan loksauttaa palapelin palaset paikoilleen. M:n komppania ei ole siellä, missä sen kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla. Se on kuin onkin Matkaselässä ja mainintoja siitä löytyy toisen yksikön sotapäiväkirjasta. M:n komppanian sotapäiväkirjaa tuolta ajalta ei lopulta löydy eikä mainintoja siitä JR 9:n muissa sotapäväkirjoista tunnu olevan. Avain tarinalle ei löytynytkään M:n yksikön sotapäiväkirjoista vaan taistelujen äänet kuulleiden miesten yksikön sotapäiväkirjoista.

Kotona

Kaiken kaikkiaan näyttää ilmeiseltä, että M kaatuu ainakin lähellä nuoruuden kotiansa. On luultavaa, että hän ylipäänsä on alueella sen takia, että hän on sieltä kotoisin ja tuntee tienoon. Jotakin sellaista M:n sattumuksessa lopulta on, että siitä syntyy tarina. Jopa M:n nimi jää mieleen naapurikomppanioiden miehille, niille, jotka tulitusta kuulevat, vaikka he eivät kuulu edes samaan rykmenttiin. Vieras M:n komppania liittyy yksikköön päivää ennen Rättimäen taistelua.

Luutnantti M jää mieleen miehenä, joka vihollisen yllättämänä kaatuu kotipihalleen. Vaikka kotipiha ei ihan kirjaimellisesti taidakaan olla tapahtumapaikkana, näyttää siltä, että tarinan runko on totta. Ja siksi tarina varmaan on jäänyt elämään. Jostain tulee mies katsomaan omia kotitienoitaan, muiden jo epäonnistuttua taistelee ne takaisin suomalaisille ja lopuksi kaatuu tässä taistelussa.

M oli juuri täyttänyt 28 vuotta.

”Komennuskunnasta, laivasta tai lipusta, johon kuulun, en luovu, vaan aina käskettäessä ja niin kauan kuin minussa henkeä ja voimaa on, sitä vakavasti ja miehekkäästi seuraan ja suojelen aina viimeiseen veripisaraani asti”. Jaakkimassa 12.10.1936, res vänr M.

JMvala80

Päivitys 30.1.2016

M:n komppanian sotapäiväkirjat löytyivät. M:n komppania olikin järjestysnumeroltaan toinen kuin Kansallisarkiston kaatuneiden tietoihin oli merkitty. Oikeasta komppaniasta oli pieni maininta teoksessa ”Taisteleva JR 9, Jalkaväkirykmentti 9 1941 – 1944″.

M:n kaatuminen on kirjattu sotapäiväkirjaan. M kaatuu hyökkäyksessä, ajankohta on ilmeisestikin noin kolmen jälkeen iltapäivällä. Sotapäiväkirja kertoo: ”Uskomattoman nopeasti vallattiin ryssältä kk. korsut ja pesäkkeet ajaen pois vaaralta vaikkakin raskain tappioin, sillä heti ensi kärkeen haavoittui 3. joukkueen johtaja vänrikki T ja vain 5 minuuttia myöhemmin luutnantti V, ja vähän aikaa myöhemmin kaatui urhoollinen päällikkömme. Hän ei pelännyt ryssiä eikä sitä tulta, jonka saimme jokainen osaksemme. Eturivissä hän oli komppaniaa johtamassa ja näytti esimerkillään pojille kuinka ryssä ajetaan pois maastamme. Kaatui päällikkömme ensin luotin osuen ja sitten ranaatin täysosumasta, jonka jälkeen nukkui ijäiseen uneen. Siis parhaat muistot urhoolliselle päälliköllemme Herra luutnantti M:lle”.

Hyökkäyksen hinta komppanialle oli sotapäiväkirjan mukaan 4 kaatunutta ja 32 haavoittunutta.
 
 
Lähteitä:

Kantakortit ja muut henkilöistä Kansallisarkistossa säilytettävät lähteet.
Viipurin läänin henkikirjat, Kansallisarkisto.
Ari Raunio, Juri Kilin, Jatkosodan hyökkäystaisteluja. Karttakeskus, 2007.
JR 37 ja JR 9 sotapäiväkirjat, Kansallisarkisto.
Martti Hahtela, Antti Juutilainen, Väinö Salmela, Taisteleva JR 9, Jalkaväkirykmentti 9 1941 – 1944.
Yleistietoa Ruskealasta: http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajaliitteet/ruskeala.pdf

Erityiset kiitokset Eero Lassilalle, Eero on alkuperäisen tarinan mukana olleelta kuullut ja sen sivuston tekijälle kertonut.

Kuvat:
Kuva 1 ja kuva 3. karjalankartat.fi.
Kuva 2. 12. Divisioona (talvisota), https://fi.wikipedia.org/wiki/12._divisioona_(talvisota).